Miten tukea lapsensa hyvää hermostonsäätelyä?

Lapsuus on hyvän hermostonsäätelyn kehittymisen kannalta kriittisintä aikaa. Lapsen hermosto kehittyy vuorovaikutuksessa hänen ympäristönsä ja erityisesti häntä hoitavien aikuisten kanssa. Kun aikuinen tarjoaa johdonmukaista tukea ja yhteissäätelyä, lapsen hermosto oppii joustavuutta ja hyviä hermostonsäätelyn taitoja. Tämä vaikuttaa paitsi lapsen tunne-elämään ja käyttäytymiseen myös hänen stressinsietokykyynsä ja hyvinvointiinsa läpi elämän.

Vanhemmuus on yksi elämän vaativimmista, mutta myös palkitsevimmista tehtävistä. Se vaatii paitsi rakkautta ja kärsivällisyyttä, myös ymmärrystä siitä, miten lapsen hermosto kehittyy ja reagoi ympäristöönsä. Vanhemmuus voi tuntua ajoittain kuormittavalta, ja monilla vanhemmilla voi olla vaikeuksia hallita omaa hermostonsäätelyään samalla kun he koittavat tukea lastaan.

Jos vanhempi on itse usein tai jatkuvasti kroonisen stressin tilassa, eli hänen hermostonsa on ylivireinen tai alivireinen, se heijastuu suoraan lapseen. Lapsen hermosto peilaa aikuisen tilaa, ja jos vanhemman hermostonsäätelykyky on heikko, lapsi ei saa tarvittavaa yhteissäätelyn tukea oppiakseen itse rauhoittumaan ja palautumaan stressitilanteista. Tämä voi johtaa siihen, että lapsen hermostosta tulee joko jatkuvasti ylivirittynyt, jolloin hän on herkästi ahdistuva, levoton tai impulsiivinen, tai sitten alivireinen, jolloin hän vetäytyy, uupuu helposti tai tuntee olonsa toivottomaksi.

Mikä hermosto on ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen?

Pähkinänkuoressa hermosto on kehon säätelyjärjestelmä, joka reagoi ärsykkeisiin ja säätelee vireystilaa. Autonominen hermosto koostuu sympaattisesta (aktiivisuus, stressi) ja parasympaattisesta (lepo, palautuminen) osasta. Lapsen hermosto on kehittyvä ja muovautuva, ja tarvitsee siksi vanhemman apua ja tukea kehittyäkseen normaalisti.

Kun lapsi on stressaantunut, hänen kehonsa valmistautuu taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään. Tämä näkyy käytännön arjessa esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, ärtymyksenä, levottomuutena tai vetäytymisenä. Kun hermosto on tasapainossa, lapsi on vastaanottavaisempi oppimiselle, leikeille ja vuorovaikutukselle.

Sikiöaikainen hermoston kehitys

Lapsen hermoston kehitys alkaa jo raskauden varhaisessa vaiheessa. Sikiön aivojen ja hermoston kehitys on intensiivistä ensimmäisten raskauskuukausien aikana, ja se jatkuu syntymän jälkeen aina nuoruusikään saakka. Jo kohdussa vauva alkaa tuntea ja reagoida äidin kehon kautta tuleviin ärsykkeisiin. Äidin stressitasot, ruokavalio, elämäntavat ja jopa tunteet vaikuttavat sikiön hermoston kehittymiseen. On osoitettu, että jatkuva korkea stressitaso raskauden aikana voi vaikuttaa lapsen autonomisen hermoston säätelykykyyn ja lisätä herkkyyttä stressireaktioille myös myöhemmässä elämässä. On olemassa myös tutkimustietoa siitä, kuinka isän stressitasot ennen hedelmöittymistä vaikuttavat lapsen stressinsietoon. Tämän kaiken on tarkoitus valmistaa lapsi siihen ympäristöön, johon hän on syntymässä. Jos ympäristö on stressaava (eli vaarallinen), on parempi olla valmistautunut siihen jo kohdussa, jotta osaa toimia tilanteen edellyttämällä tavalla jo heti syntymänsä jälkeen.

Vauva-aika ja ensimmäiset elinvuodet

Syntymän jälkeen vauvan hermosto jatkaa edelleen kehittymsitään, ja ensimmäiset kuukaudet (ja elinvuodet) ovat kriittisiä säätelyjärjestelmien kypsymiselle ja oikeanlaiselle kehittymiselle. Ihoon kohdistuva kosketus, vanhemman lämmin läsnäolo ja ennustettavat hoivarutiinit tukevat normaalin hermostonsäätelyn ja turvallisuuden tunteen rakentumista. Lapsen hermosto oppii varhaisessa vaiheessa reagoimaan ympäristöönsä sen perusteella, miten häntä hoidetaan ja miten hänen tarpeisiinsa vastataan.

Miksi erityisesti lapsi hyötyy hermostonsäätelyä tukevasta tekemisestä?

Lapsen hermosto on yleensä paljon vastaanottavaisempi ja muovautuvampi kuin aikuisen, mikä tekee erilaisista säätelytaitoja kehittävistä harjoitteista usein tehokkaampia, kuin mitä ne ovat aikuisella. Lapsuus on siis parasta aikaa opetella ja vahvistaa hyvää hermostonsäätelyä. Tähän on kaksi päällimmäistä syytä:

1. Hermoston muovautuvuus (neuroplastisuus)

Lapsilla aivot ovat vielä kehittymässä ja plastisempia eli muovautuvampia kuin aikuisilla, mikä tarkoittaa, että uudet säätelykeinot voidaan omaksua helpommin ja nopeammin.

2. Vähemmän syvälle juurtuneita kroonisia häiriöitä

Aikuisilla pitkäkestoiset hermostonsäätelyhäiriöt voivat tehdä hermostosta huonommin reagoivan erilaisiin säätelyä vahvistaviin aktivaatioihin. Lapset eivät ole vielä juurtuneet haitallisiin säätelymalleihin samalla tavalla kuin aikuiset, joilla on vuosien (tai vuosikymmenten) kroonisia taistele-pakene-jähmety stressireaktioita taustalla, joten säätelykeinot toimivat nopeammin ja tehokkaammin.

Aikuisen tarjoama yhteissäätely on keskeinen tekijä lapsen hermoston kehityksessä ja säätelykyvyssä

Lapsi ei vielä osaa säädellä hermostoaan tehokkaasti, vaan oppii sen turvallisten aikuisten kautta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun lapsella on hermoston epätasapainoa, kuten yli- tai alivireyttä. Kun lapsi kohtaa kuormittavia tilanteita, hänen hermostonsa kaipaa ulkopuolista tukea säädelläkseen itseään. Turvallinen aikuinen toimii tällöin ikään kuin "lainahermostona", joka auttaa lasta palaamaan tasapainoon.

Säännöllinen ja ennakoitava yhteissäätely luo pohjan lapsen omalle itsesäätelykyvylle. Kun lapsi toistuvasti kokee, että aikuinen on hänen käytettävissään ja auttaa häntä säilyttämään tai palauttamaan tasapainon, hänen hermostonsa vahvistuu ja hän oppii vähitellen tekemään tätä myös itsenäisesti.

Tämä on erityisen tärkeää lapsille, joilla on haasteita hermostonsäätelyssä. Jos lapsi ei saa riittävästi tukea yhteissäätelyyn, hän saattaa jäädä toistuvasti ylivireisäeen tai alivireiseen tilaan, mikä voi vaikuttaa hänen oppimiseensa, ihmissuhteisiinsa ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa.

Siksi aikuisen oma hermostonsäätelykyky ja ymmärrys hermoston toiminnasta ovat keskeisiä tekijöitä lapsen kehityksessä. Kun aikuinen osaa tunnistaa omat hermostonsa reaktiot ja säädellä hermostoaan, hän pystyy tarjoamaan lapselle turvallisen ja vakaan pohjan yhteissäätelylle, ja tätä kautta auttamaan lasta kasvamaan tasapainoisemmaksi ja itsenäisemmäksi omassa hermostonsäätelyssään.

Miten yhteissäätely vaikuttaa lapsen hermostoon?

1. Aikuisen hermoston malli

Lapsen hermosto peilaa ja matkii aikuisen säätelytilaa. Jos aikuinen on rauhallinen ja läsnä, lapsen hermosto saa viestin, että ympäristö on turvallinen ja hänkin voi rentoutua. Tämä tapahtuu peilisolujen ja autonomisen hermoston synkronoinnin kautta, eli lapsen hermosto virittyy aikuisen mukana. Peilisolutovat hermosoluja eli neuroneita, jotka näyttävät reagoivan liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin. Niiden tehtävä on jäljitellä sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se hänestä tuntuu.

Jos taas aikuinen on selviytymisfysiologisessa taistele-pakene-jähmety-tilassa esimerkiksi stressin vuoksi, lapsi saa viestin, että ympäristössä on jotain uhkaavaa ja se aktivoi myös hänen hermostonsa valmiustilaan.

2. Turvallisuuden kokemus

Turvallinen, vakaa aikuinen toimii lapselle ikään kuin säiliönä isoille tunteille ja kuormitukselle. Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan itsenäisesti, vaan tarvitsee aikuisen tukea ja mallia. Kun lapsi kohtaa stressaavia tai kuormittavia tilanteita, hän nojaa aikuisen hermoston vakauteen. Jos aikuinen kykenee säilyttämään rauhallisuutensa ja pysymään läsnä, lapsen hermosto voi alkaa peilata tätä rauhallisuutta ja löytää tasapainoa.

Jos lapsi on ylivirittynyt, aikuisen tyyni ja ennakoitava käytös voi auttaa häntä palaamaan rauhallisempaan tilaan. Tämä ei tarkoita, että aikuinen yrittäisi estää tai tukahduttaa lapsen tunteita, vaan pikemminkin sitä, että hän pysyy itse rauhallisena lapsen tunnekuohun keskellä. Kun lapsi kokee, että hänen tunteensa otetaan vastaan ilman kiirettä ratkaista tai muuttaa niitä, hän alkaa luonnostaan oppia tunteiden ja hermostonsäätelyä.

Turvallisuus syntyy myös ennakoitavuudesta. Kun lapsi tietää, että aikuinen pysyy johdonmukaisena ja hänen reaktionsa ovat ennustettavissa, se tukee hermoston tasapainoa. Epävarmuus, ennakoimattomuus tai ailahtelevat reaktiot voivat lisätä lapsen stressiä ja vaikeuttaa säätelyä. Sen sijaan selkeä, johdonmukainen ja rauhallinen käytös luo tunteen, että lapsi voi luottaa aikuiseen silloinkin, kun oma tunne on liian suuri käsiteltäväksi yksin.

Turvallisuuden kokemusta ei tarvitse, eikä voi, rakentaa täydelliseksi. Tärkeintä on se, että aikuinen pyrkii palautumaan ja korjaamaan tilanteita silloin, kun hän itse on hetkellisesti menettänyt säätelykykynsä. Lapselle on arvokasta nähdä, että myös aikuinen voi kohdata haastavia hetkiä, mutta hänellä on keinoja palautua niistä. Tämä opettaa lapselle, että tunteet eivät ole vaarallisia, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Jos lapsi on ylivirittynyt, aikuisen tyyni ja ennakoitava käytös voi auttaa häntä palaamaan rauhallisempaan tilaan.

3. Sosiaalinen hermosto ja vagushermo

Lapsen sosiaalinen hermosto kehittyy vuorovaikutuksessa. Kun aikuinen tarjoaa lohdutusta ja lempeää yhteyttä, se aktivoi lapsen vagushermoa, mikä edistää rentoutumista ja säätelykykyä. Katsekontakti, äänen pehmeys ja aikuisen rauhallinen olemus ja hengitys tukevat tätä prosessia.

4. Hermoston muovautuvuus ja pitkäaikainen vaikutus

Toistuva turvallinen yhteissäätely auttaa lapsen hermostoa oppimaan itsesäätelyä. Jos lapsi jää usein ilman yhteissäätelyä (esim. "itsekseen rauhoittuminen" liian varhain), hän voi kehittyä joko ylivirittyneeksi (ahdistus, levottomuus) tai alivirittyneeksi (vetäytyminen, turtumus).

Entä jos aikuisen oma hermosto on epätasapainossa?

Jos aikuisella on kroonista stressiä ja/tai säätelyhäiriöitä, hänen voi olla vaikea tarjota lapselle tasapainoista ja hyvää yhteissäätelyä. Tällöin on olennaista, että aikuinen työskentelee myös oman hermostonsa kanssa. Mitä paremmin hän osaa säädellä omaa hermostoaan, sitä paremmin hän pystyy tukemaan lastaan hänen hermostonsäätelyssään.

Jos aikuisella ei ole hyvää hermostonsäätelyä ja hän itse on usein tai jatkuvasti taistele-pakene-jähmety-tilassa, se vaikuttaa syvästi lapseen ja hänen hermostonsa kehitykseen. Lapsen hermosto ei kehity erillään, vaan se muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Jos lapsen ensisijainen turva-aikuinen on itse jatkuvassa kroonisen stressin tilassa (taistele-pakene-jähmety), tämä jättää jälkensä lapsen hermoston toimintaan, hermoston säätelykykyyn ja myöhempään elämään.

Lapsen hermosto oppii säätelemään itseään sen perusteella, mitä se kokee toistuvasti

Jos ympäristö on epävakaa, ennakoimaton tai turvaton, lapsen hermostoon rakentuu vastaavanlainen malli. Jos lapsi altistuu jatkuvasti aikuisen ylivireydelle ja stressille, hänen hermostonsa voi oppia olemaan jatkuvasti taistele-pakene-jähmety-tilassa. Tällöin lapsi on koko ajan varuillaan ja reagoi herkästi pienimpiinkin ärsykkeisiin, mikä voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, ärtyneisyytenä, tunnesäätelyn vaikeutena tai keskittymisvaikeuksina. Toisaalta, jos lapsi kokee, ettei hänen tarpeisiinsa vastata tai että aikuinen on emotionaalisesti poissa, hänen hermostonsa voi mukautua sulkeutumalla, jähmettymällä. Tämä voi ilmetä vetäytymisenä, tunteiden ilmaisun vaikeutena, passiivisuutena tai alttiutena uupumukselle. Lapsi saattaa näyttää ulospäin helpolta, rauhalliselta ja hiljaiselta, mutta todellisuudessa hänen hermostonsa on ajettu alas lasta suojaamaan.

Jos aikuinen on välillä läsnä ja rauhallinen, mutta toisinaan ylivirittynyt ja arvaamaton, lapsen hermosto ei saa johdonmukaista mallia siitä, milloin ja miten turvallisuudentunnetta voi kokea ja tällöin myöskään hermostonsäätely ei kehity normaalisti. Tämä voi aiheuttaa epävarmuutta ja vaikeuttaa luottamuksen kehittymistä toisiin ihmisiin, mikä näkyy emotionaalisena epävakautena ja tunnesäätelyn haasteina myöhemmin elämässä.

Lapsuudessa muodostuneet hermostolliset säätelymallit eivät häviä itsestään

Lapsuudessa opitut säätelymallit kulkevat mukana aikuisuuteen asti, ja läpi koko aikuisuuden jos niille ei aktiivisesti tee mitään. Nämä haitalliset säätelykeinot siirtyvät myös seuraavalle sukupolvelle. Puhutaan, että trauma periytyy ja tällöin on tosiasiassa kyse siitä, että huono hermostonsäätely periytyy.

Jos lapsen hermosto on kehittynyt jatkuvassa stressitilassa, tämä voi aikuisena näkyä ahdistuksena, jatkuvana kiireen tunteena, perfektionismina ja vaikeutena rentoutua. Toisaalta se voi ilmetä myös apatiana, motivaation puutteena, uupumuksena tai kyvyttömyytenä tunnistaa omia tarpeita.

Epävakaasti säädelty hermosto voi tehdä ihmissuhteista vaikeita. Joko toisiin ihmisiin ei osaa luottaa, mikä näkyy esimerkiksi vahvana yksin pärjäämisenä, tai sitten heihin ripustautuu liikaa. Pitkäaikainen stressitila voi myös näkyä fyysisinä oireina, kuten kroonisena kipuna, unettomuutena, ruoansulatusongelmina ja stressiperäisinä sairauksina. Tunteidensäätelyn haasteet voivat puolestaan johtaa siihen, että pienetkin asiat laukaisevat voimakkaan reaktion tai että tunteet tukahdutetaan kokonaan.

Koska hermosto on plastinen eli muovautuva läpi elämän, näihin malleihin on onneksi mahdollista vaikuttaa aikuisenakin. Mutta mitä kauemmin hermosto on elänyt ylivireydessä tai alivireydessä, sitä enemmän se tarvitsee johdonmukaista, pitkäjänteistä tukea muuttuakseen. Tämä on yksi syy, miksi hermostonsäätelyä vahvistava työskentely on niin tärkeää myös aikuisille. Sillä ei vaikuta paitsi itseensä ja omaan hyvinvointiinsa, vaan kaikkialla ympärillä elävien hermostoihin ja hyvinvointiin. Aivan erityisesti lapsiin.

Paras tapa tukea lapsesi hermostonsäätelyä on vahvistaa omaa hermostonsäätelyäsi

Lapset ovat ne, jotka kärsivät aikuisten huonosta hermostonsäätelystä ja erilaisista teoista ja tekemättä jättämisistä. Se on varmasti sinullekin tuttua jo omasta lapsuudestasi, koska siellä sinun hermostosi muotoutui tällaiseksi, mitä se on edelleen (ellet ole aktiivisesti pyrkinyt oppimaan uutta säätelyä). Se ei ollut sinun syytäsi, et ole millään tavalla voinut lapsena vaikuttaa siihen, mitä sinulle tapahtui, miten hermostosi muovautui ja minkälaisia selviytymiskeinoja käytit itsesi suojaksi. Mutta nyt aikuisena sinulla on mahdollisuus valita ja toimia. Parantamalla omaa hermostonsäätelyäsi parannat lastesi, lastenlastesi ja kaikkien tulevien sukupolvien hermostonsäätelyä.

Kun kaipaat apua hermostonsäätelyn pulmissasi, olet erittäin lämpimästi tervetullut mukaan kokonaisvaltaiseen ja hyvin uniikkiin hermostovalmennukseeni. Pääset lukemaan siitä lisää TÄÄLTÄ.

Tiesitkö, että jokainen valmennettava saa kaupanpäällisenä myös "Säätele kanssani"- harjoituskirjan lapsen hermostonsäätelyn tukemiseksi? Luvassa siis aivan ihanaa yhteistä aikaa erilaisten harjoitusten, sekä yhteissäätelyn tukemisen muodossa. Kirja on ekslusiivinen omille valmennettavilleni, sitä ei voi ostaa valmennuksen ulkopuolisena. Pääset lukemaan kirjasta lisää TÄÄLTÄ.